Rakastan logiikkaa!! Filosofiassa, matematiikassa, kirjastojen luokitusjärjestelmissä... Elämä on harmaata vyöhykettä, mutta logiikan maailma on turvallisen mustavalkoinen. Lähes jokaiseen kysymykseen on olemassa yksi ainoa oikea vastaus. Järjestys on ennalta luotu ja suljetun maailman osaset käyttäytyvät ennalta ennustettavalla tavalla. Yllätyksiä on harvemmin luvassa.

En pidä asioista joihin en voi vaikuttaa. Muut ihmiset ovat tuntemattomia muuttujia, joiden toimintaa on mahdotonta täydellisesti ennakoida eikä siihen juurikaan voi vaikuttaa. Ellei ala erakoksi, on hyväksyttävä se tosiasia että osa omasta elämästä on aina muiden ihmisten käsissä. Voin rakastua, mutten vaatia vastarakkautta. Voin päästää toisen ihmisen lähelleni, mutten voi tietää satuttaako hän minua tai pysyykö hän elämässäni. Miten kukaan uskaltaa välittää kenestäkään, kun se tarkoittaa että on koko ajan vaarassa tulla loukatuksi, petetyksi, torjutuksi tai jätetyksi?

Olen pienestä pitäen pelannut varman päälle ja jättäytynyt suosiolla ulkopuolelle. Yksinäisyydestä on muodostunut olotila, jossa lataan akkuni. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni tavannut miehen, jonka olen uskaltanut päästää todella lähelle. Se on hieno, mutta hetkittäin pirun pelottava asia. Samalla minussa on herännyt kaipuu päästä yhteyteen muidenkin ihmisten kanssa. Löytää todellisia ystäviä, joiden seurassa saa olla oma itsensä.

Jos elämässä olisi vain yksi oikea vastaus jokaiseen kysymykseen, jos ei olisi olemassa tuntemattomia muuttujia jotka tuovat mukanaan arvaamattomuutta ja mahdollisuuksia, mitä järkeä olisi elää?